Footlightin historia

Tanssikeskus Footlight on vuonna 1984 perustettu tanssioppilaitos. Taina Schorin-Keltto perusti oppilaitoksen oikeastaan steppikouluksi. Tuohon aikaan Helsingissä tarjottiin kyllä tanssinopetusta klassisissa lajeissa, mutta erikoisemmissa lajeissa opetuksen tarjonta oli aika vähäistä. Katutanssilajit odottivat rantautumistaan.

”Koulu aloitti toimintansa Sturenkadulla Kulttuuritalon kellarissa olevassa tanssisalissa. Meitä opettajia oli kaksi, minä ja Maarit Granholm, joka toimi tuolloin tanssijana tanssiryhmä Five Stepsissä. Yksi syy koulun perustamiseen olikin se, että ryhmään tarvittiin lisää steppareita ja oli tullut täysin selväksi, että meidän oli heidät itse koulutettava.

Ensimmäisenä vuonna koulussa oli 287 oppilasta. Se oli selvästi enemmän, kuin olimme ikinä osanneet odottaa. Tunnit olivat täysiä emmekä voineet lisätä tunteja, koska tiloja ei saanut. Oli aika hankkia oma sali.” kertoo koulun alkuajoista rehtori Taina Schorin-Keltto.

Oma sali löytyikin nopeasti Hotelli Presidentin alakerrassa olevista kellaritiloista. Talkoovoimin asennettiin tilaan lattiat, äänieristeitä ja peilit seinille sekä sisustettiin tilaa. Koska Tainan kotitausta suuntautui vahvasti Suomen Kansallisoopperaan (olihan hänen äitinsä Ritva Schorin balettitanssija ja isänsä Gleb Schorin näyttämöpäällikkönä Kansallisoopperassa), saatiin suhteilla apua äänentoiston rakentamisessa juuri Oopperan ääniasiantuntijalta ja niin meillä oli kaupungin komein tanssisali äänentoistoltaan. Olimme edistyksellisiä ja kunnianhimoisia jo tuolloin.

Steppareita tuntui olevan huikeat määrät ja aika nopeasti tuli selväksi, että tarvitsimme myös muuta tarjontaa kouluumme. Mukaan tulivat Baletti ja Jazztanssi. Aluksi sivulajeina, mutta pian oli täysin selvää, että emme mahtuneet enää yhteen saliin.

”Minulla on ollut onni saada ympärilleni perhe, jonka puoleen olen aina voinut kääntyä ongelmieni kanssa. Mieheni Jukan suvusta Pohjanmaalta löytyy joka lajin osaajia ja niinpä tilasimme sukulaisia Pohjanmaalta viikoksi Helsinkiin ja Jukan sekä appeni Vilhon hääriessä apumiehinä, saatiin meille toinen sali rakennettua pikaisesti. Itku silmässä noista tiloista sitten jouduttiin luopumaan vuonna 2007 kun Kampin keskuksen kaivaukset veivät meiltä rakkaat salit.”

90-luvun lama teki hallaa tanssikoulutukselle. Julkisia tukia vaille jäänyt tanssi taisteli olemassaolonsa puolesta ja vain vahvat selvisivät. Kun vuonna 1998 saimme tilaisuuden laajentua Kaivokadun tiloihin¸ tartuimme tilaisuuteen ja niin meillä oli käytössämme 4 suurta salia.

”Vintille, kuten tuota uutta tilaa kutsuimme, siirryttiin pelokkaan kunnioittavissa aatoksissa. Takana oli erittäin kova lama, josta toipuminen oli edelleen käsissä. Jukan kanssa vietimme useita iltoja laskien ja pohtien miten selviämme koulun laajennuksesta, teini-ikään tulevista lapsistamme, kodista ja koirasta sekä Jukan varsinaisesta virasta koneagronomina Keskolla. Mutta kuten muutkin perheet tässä maassa, siitä selvittiin. Lapsista tuli yhteiskuntakelpoisia aikuisia, koti pysyi pystyssä villakoirien määrästä huolimatta ja Amiral-koirasta tuli hiljalleen vanhaherra, joka vuoteen 2010 asti yksinvaltiaana vartioi sisääntuloamme.”

Vuoden 2000 koittaessa oli koulumme jo maamme toiseksi suurin oppilaitos yli 2000 oppilaan harrastaessa 15 eri tanssimuotoa seiniemme sisällä. 2000-luvun tanssibuumeiksi voitaneen selkeästi nostaa Irlantilainen tanssi, jota tarjottiin koulussamme ensimmäisenä sekä varmaan myös latinalaiset rytmit. 90-luvun lopulla Jazztanssin rinnalle kipusi uutena lajina Showtanssi ja hyvin nopeasti saapuivat erilaiset katutanssilajit mukaan tanssikoulujen ohjelmistoon.

”Steppi on alkujaan katutanssilaji. 20-luvun lama toi työttömät miehet kaduille ja heillä oli tapana haastaa toisiaan tanssin keinoin. Askelia kopioitiin ja joskus syntyi kahinoitakin, kun joku oli ottanut käyttöön toisen askeleet ja väitti niitä omikseen. Battlet olivat tunnettuja steppareiden välisiä kohtaamisia. Vaikka en ole tämän vanhempi, on minussa jo sellaista ajan havinaa, että voin huoleti sanoa olevani iloinen siitä, että perinne jatkuu ja muuttaa muotoaan uusienkin lajien ja musiikin muotojen mukana.”

Uudet lajit ja uudet tuulet veivät Tanssikeskus Footlightia kohti lisätilojen tarvetta. Vuonna 2002 avasimme Mannerheimintien tilat ja muutama vuosi sen jälkeen myös Vintin tilat kävivät ahtaiksi ja vanhanaikaisiksi. Oppilaiden toiveesta avasimme tilat Espoon Leppävaaraan, jossa ei tanssitarjontaa tuolloin juurikaan ollut. Ja vuonna 2011 oli vuorossa Ruoholahti Salmisaaren liikuntakeskuksen tiloineen.

Kun katselen vuosia taaksepäin, onhan kohta kolmekymmentä vuotta jo takana, olen enemmän kuin ylpeä saavutuksistamme. Koulu on kasvanut, mutta tavoitteet ovat pysyneet samoina. Opettajia on tullut lisää ja koulun toiminta tukeutuukin ammattitaitoisten, sielullaan mukana olevien opettajiemme hartioihin. Olemme kehittäneet tanssioppilaitoksen, jossa oppilaat viihtyvät ja oppivat sellaisessa ilmapiirissä, jossa välitetään niin tanssista kuin myös oppilaasta ihmisenä. Toimistomme ei ole koskaan sortunut laitosmaiseen toimintaan vaan sen toimisto huolehtii yksilöllisestä palvelusta ja minä itse toimin joskus myös tiukkana ”äitihahmona”. Vanhat oppilaamme muistelivatkin tuossa taannoin minua seuraavasti: ” Se kulki käytävällä ja kyseli, näytänkö äidiltäsi? Jos en, korjaahan roskas, jos näytän niin korjaat myös minun roskani, sillä äitiään pitää aina auttaa”. Tarinoita on syntynyt, perhe on tukenut minua jokaisessa mutkassa ja ilokseni voin todeta tyttäremme Ennin olevan Schorinin suvun kolmas tanssijapolvi.

Elämä on siis sujunut kuin tanssi. Hippasen kivistänyt ja kolottanut, joskus on joutunut venyttämään ihan äärirajoille asti, mutta kun esirippu on noussut ja valot syttyneet, on aina ollut ilo astua lavalle.”

Tänään Tanssikeskus Footlight on maamme johtavia tanssioppilaitoksia. Tarjoamme taiteen perusopetuksen laajanoppimäärän mukaista opetusta kolmessa tanssille suunnitellussa toimipisteessä Helsingissä ja Espoossa. Toteutamme opetuksessamme koulumme perusarvoja, jotka ovat lapsen kehityksen tukeminen, perhekeskeinen toiminta sekä turvallinen oppimisympäristö.

Rehtorimme Taina Schorin-Keltto toimii virkansa ohella mm. Suomen tanssioppilaitosten liiton puheenjohtajana (kaudella 2011-2012), Helsingin yrittäjien hallituksessa, Helsinki Tap ry:n puheenjohtajana (2000-2012) sekä Valtion musiikki- teatteri- ja tanssialan koulutustoimikunnan jäsenenä (2011-2012) pyrkien näin vaikuttamaan tanssinopetuksen toimintaedellytysten kehittymiseen ja maan poliittisten päättäjien tekemiin linjauksiin tanssinosalta.

Tanssikeskus Footlight on tanssin toimija.